Mitä mä voisin kertoa itsestäni tähän alkuun? Olen nainen, joku voisi sanoa tytöksi. En pitkä, en erityisen lyhytkään. Ja ihan liian monta kilogrammaa, älä edes kysy. Olen pelokas ja rohkea. Erityisen fiksu mutta tietämätön. Olen terve mutta sairas. Näytän erityisen ällöttävältä vaatteet päällä, mutta vielä ällöttävämmältä ilman niitä. Sivuhuomautuksena: pidän rintakehästäni, olkapäistäni ja kulmakarvoistani. Hiukset ovat vaikeat. Niitä on liikaa ja liian vähän, pitkät mutta liian lyhyet. Kiharat mutta liian käkkärät.

Tänään olen kävellyt neljä ja puoli tuntia, ja juonut ennätysmäärän kahvia. (Kahdeksan kuppia on perus.) Päivä on ollut hektinen. Ei edes puolituntista "vapaata", vaan kamalasti tekemistä. Mikä on sinänsä hyvä, koska se pitää päivärytmin suht koht paikallaan. Turhauttavaa on makoilla sängyllä vähintään hesarin tuloon asti nukahtamatta kertaakaan.

Tänään en ole ikävöinyt sitä henkilöä, jota mulla yleensä on aina ikävä. Varmaan mä en vaan ehdi ikävöidä, kun mulla on kädet täynnä hommaa joka hetki. Mikä on sinänsä oikein hyvä asia. Vielä kun mä jaksan tehdä kaikkea, ei voi valittaa. Haluaisin toisaalta olla jo tilassa jossa perustellusti en voi jaksaa tehdä mitään, kun olen niin vajeessa ja säästöliekillä ja pieni ja kaikkea. Mun täytyy vaan haalia kaikkea tekemistä, ihan kuin kaikki työ tekisi musta parempaa ihmistä ja jotenkin valmiimpaa ja hiotumpaa - kohti sitä 'Ultimate Goalia', joka on tavoite. Mut tuleeko musta valmista tekemälläkään?? Uskon niin, koska tekemättä ei ainakaan tule!

Kävinpäs muuten tsekkaamassa onko Grotto edelleen pystyssä. Ei ollut. Se on(oli) eräs nettisivusto johon virallisesti jäin koukkuun. Luin sitä kuin raamattua ja tulostin sivut.