Eniten petän itseäni. Ja kaikkia mun ympärillä, mutta lähinnä itseäni. Mä rukoilen jumalaa mutta palvon saatanaa. Eikä tässä ole yhtään mitään järkeä, tässä ei ole enää järjen hiventäkään, koska järki on menettänyt jo vaikutusvaltansa eikä se enää sanele mun tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, kuten tähän asti on ollut jo hyvän aikaa.
Pelkään, että menetän hallinnan ja tää hulluus ja tyhjyys ja epätoivo ottaa vallan. Pelkään myös sitä, etten edes halua hallintaa.